Sarjakuvan seuraava osa on hyvää vauhtia työn alla.

Tarinassa kuullaan ”Katariinan” varoittava tarina tulella leikkimisen vaaroista, varsinkin uhriaitassa, jossa sen seurauksena voi joutua kosketuksiin henkimaailman kanssa.

Samalla sankareiden matka jatkuu Nevaa pitkin kohti määränpäätä. Nevan heimolaisten kohtalo idän ja lännen kirkkojen ja valtakuntien rajamaastossa saa myös uusia käänteitä, tietäjän kohdattuaan loppunsa virtaan upottamalla.

Talvi kuluu ja sankarimme on jäänyt 5.osassa valtaamaansa kievariin odottelemaan Kuninkaan Marsalkka Tyrgil Knutssonia, jonka kuuli olevan lähitienoilla tarkistamassa Hämeenlinnan rakennustöitä. Marsalkan huomion herättämiseksi on 5.osassa laitettu poikki ja pinoon niin läänin vouti joukkioineen kuin dominikaanimunkitkin.

Tarinan alkuosiossa nähdään sankarin antama uhri. Ukonkivi. Tällaisia litteitä, kämmenen kokoisia kananmunanmuotoisia kiviä on löytynyt muinaiskarjalan alueelta tulisijoista ja niiden on todella päätelty olevan jonkilaisia uhrilahjoja.

6.osassa Torkkeli ja sankari kohtaavat.  Tyrgils on joukkoineen kiireessä, sillä Ledung (merisotajoukko, joka koostui pääosin Upplantilaisista), on palaamassa ristiretkeltään Karjalasta ja on pahasti myöhässä aikataulusta. Ledungin on tarkoitus aina palata syksyksi kotiin. Tämä Torkkelin osasto Ledungia on päättänyt marssia kotiin jalan ja tullut Ylistä Viipurin tietä Hämeenlinnaan, josta sen on tarkoitus jatkaa Hämeen Härkätietä kohti Turkua. Marsalkan ja Piispan tavoitteena tarkastaa matkalla linnojen, kaupunkien ja kirkkojen rakennustyöt Österlandissa (Itämaa – nimitys, jota käyttiin eteläisen Suomen linnalääneistä myöhäiskeskiajalla.)

Kuninkaan marsalkan Kievariin on noutanut Arvo Pirkkalainen, jota sankarimme erehtyy aluksi luulemaan Turisaaksi (muinainen suomalainen sodanjumala.) Edellisessä osassa käy ilmi että Arvo on lunastanut itselleen ritarin arvon. Ritari oli ylintä-rälssiä ja arvonimi paljon kiinni varallisuudesta (joka ”suomalaisilla” oli korkeimmillaankin hyvin vähäistä) eikä suinkaan ollut periytyvää sorttia. Ihmiset saattoivat rikastua ja köyhtyä ja menettää vapauksiaan ja aleta jälleen talonpojiksi helposti ja nopeasti.  Ritariksi itsensä ostaminen oli ollut  Arvolla jo pidempään suunnitelmissa. Siitä asti kun hän oli päässyt selville kauppatovereidensa, lappalaisten, hallussa olevasta mahtiesineestä: Hruntingista (jonka todellinen, lähes mittaamaton arvo gööteille ja daaneille ei hänen korviinsa kantautunut) tuli hänen tietoonsa hän oli päättänyt anastaa sen itselleen. Tämä onnistuikin myrkyttämällä janoisten lappalaisten väkijuoma (osa #4).

Torkkelin osaston mukana on myös toinen ristiretken johtajista, Västeråsin Piispa Petrus. Petrus on merkittävä henkilö ja valtaneuvoston ylintä tasoa niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sotilaallisesti, eli valtakunnan ehdotonta eliittiä. Kolmas ristiretki oli huomattava yhteinen hanke valtakunnan maallisen ja hengellisen johdon välillä. Ristiretki oli saanut myös siunauksen Paavilta mikä tekee siitä koko kristillisen yhteisön tarkasti seuraaman näytönpaikan.

Tyrgil Knutsson päättää tehdä sankarista varoittavan esimerkin kuinka käy Itämaalaisille, jos he vielä koittavat kapinoida kruunua ja kirkkoa vastaan. Tämä toteutetaan teilaamalla. Ennen tätä saa sankarimme kuitenkin ärsytettyä Marsalkkaa niin että tämä käy läpi nopean uhopuheen, jonka avulla päästään selville kolmannen ristiretken tuloksista. Tyrgils kertoo valtakunnan sotatoimista ja laajentumisesta, jotta pakana ymmärtäisi miten järjetön hänen/heidän kapinansa tätä vastaan on.

Karjalan 14-kihlakuntaa alistettiin, joka tarkoittaa lähes koko Karjalaa. Suurella rahalla ja valtaisan sotavoiman turvin on alettu rakennettaa Viborgiin(Viipuri) Viipurinlinnaa. Käkisalmi (eli Korela) on valloitettu Sigge Loken johdolla, joka jäi myös päälliköksi ja valvomaan linnan rakentamista myös sinne. Tyrgils mainitsee myös Maakruunun linnoituksen, jota aletaan 1300-l tienoilla rakentaa Nevajoen suulle. Kolmas Ristiretki ei ole todellakaan ollut mikään pienen joukkion valloitusretki vaan todellakin valtaisa sotaretki valtakunnan laajentamiseksi itään sekä sen turvaamiseksi Novgorodin joukoilta. Mahtavan sotajoukon mukana Tyrgils Knutssonilla oli mm. lukemattomia muurareita suunniteltuja linnoja rakentamaan. Viipurin linnasta tulikin Ruotsin itäinen tukikohta. Neva oli todella merkittävä kauppareitti Venäjälle ja sitä ei voinut hallita ilman Karjalan hallintaa.  Vuoksi oli taas Karjalaisten sisäinen pääväylä jonka avulla pystyi hallisemaan koko kannasta. Tärkeimmät olivat Vuoksen päissä olevat linnat.  Siksi sankarin toivo Karjalaisten vastarinnasta alkaakin hiipua kuullessaan kaikkien näiden kaupunkien valloituksesta ja Vuoksen linnoitusketjun menetyksestä.
Karjalan ristiretki oli siis todellakin valtaisa operaatio itään, jolla svealaiset pyrkivät yhdellä  suurella iskulla luomaan pysyvän ja horjahtamattoman jalansijan Karjalan kannakselle.

TARINOITA MUINAISESTA POHJOLASTA
#5 Kuoleman Kievari

Tarinassa ollaan edetty Hämeeseen ja on tullut talvi. Sankarijoukkio pysähtyy Kievariin lumimyrskyä suojaan, jossa tapaavat myös dominikaanimunkkeja. Pieni kievari alkaa pian käydä ahtaaksi kun erilaiset näkemykset maailmasta, ihmisistä ja uskosta kohtaavat.

5. Osan tarinan sisällä käydään läpi myös toinen Trondin kertoma tarina norjasta, ystävänsä kalastaja Hrafnin karusta kohtalosta. Tämän tapaiset tarinat eivät ole olleet todellisuudessakaan lainkaan tavattomia, sillä maailmassa, jossa kaikkea taikauskoa vainottiin oli helppo syyttää toisia ja leimata vihamiehiä pakanoiksi ja noidiksi, mikäli vain keksi heidän käytöksestään jotakin sopivasti poikkeavaa tai vanhoihin uskomuksiin liitettävää.

Dominikaanimunkkien kertomat tapahtumat Mestaustilaisuudesta taas ovat soveltava versio Christina Johansdotterin tapauksesta  (jonka tapahtumat sijoittuvat huomattavasti myöhempään aikaan). Näitä samantapaisia tarinoita sielunpelastuksesta löytyy käsittääkseni enemmänkin, joskaan niiden todenperäisyydeestä en sitten tiedä. Kirkonmiehille sekä mestatulle itselleen tämä mestaukseen johtannut tapahtumaketju kuulostaa tarpeeksi loogiselta mutta sankariemme korviin tarina ei mene ihan täydestä ja maailman kieroutuneisuus alkaa painaa.

Trond ja Jaakko keskustelevat Hruntingista

TMP-sarjakuva on edennyt 4.osaansa, joka kantaa nimeä ”Pohjoisen Kauppamiehet”.

Viime osassa yksinäinen sankarimme liittyi pienen seurueen matkaan, joka muodostui norjalaista soineista, lappalaisesta kuskista sekä hämäläisestä metsästäjästä; Jaakko Tapionpojasta.

Tietoon tuli myös, että Norjan-maa kärsi ruton kourissa, johon oli sairastunut myös norjalaisjoukkion johtaja Baldur. Ennen kuolemaansa Baldur ehti älähtää ilmoille mystisen sanan ”Hrunting”, johon tartutaan 4.osassa kiinni tarkemmin.

Lappalaisten vankeina (Kuvitus: V.Koskivirta)

Hruntingin kautta tarina jatkaa neljännessä osassa mytologiasurffausta Beowulf-taruston suuntaan. Tämän seurauksena sankarimme keksivätkin pian suunnitelman, jonka avulla saattaisi olla sekä Norja, Karjala, että sankarijoukkion henkilökohtainenkin tulevaisuus turvattu. Kierot kauppamiehet, niin lappalaiset, hämäläiset kuin pirkkalaisetkin, luovat kuitenkin esteitä tielle.

Hieman taustaa

Trond

Lappalaisasutusta Tornionjoen suulla on voinut hyvinkin olla tuohon aikaan. Lappalaiset ovat todennäköisesti olleet enemmänkin liikkuvia pyytäjäyhteisöjä ja asutuskin lienee ehkä ollut jonkunlainen vakiintuneempi leiripaikka?  Norjalaiset ja Hämäläiset ovat taistelleet Lappalaisten saaliinjakamisesta varustamista ja elintarvikkeita vastaan. Karjalaiset ovat käyneet kauppaa ja tehneet metsästys- ja ryöstöretkiä pohjoiseen Vienan meren rannoille ja mahdollisesti pohjoisempaankin sekä tornionjokilaaksoonkin päin, missä alueella TMP:n 4.osassa seikkaillaan.